This is my life..

Ääh kirjotan taas näitä mun turhuuksia..Mun elämä on aika ykstoikkusta alamäkee..Pelkkää alamäkee..millon on mun vuoro olla onnellinen?millon mä saan hymyillä aidosti ja sanoo voivani tosi hyvin?Enkö oo ansainnu sitä?Mitä oon tehny väärin? En enää jaksa yhtään tätä elämää!en vaan kestä enää. Luulin olevani tosi vahva ja sanoin itelleni monta kertaa, että  "kyllä sä selviit, oot vahva",  mutta ei..Olin taas kerran väärässä. Mun on turha sanoo yhtään kellekkään että kuinka huonosti voin. ei ketään oikeesti kiinnosta, ei kukaan jaksa tätä mun ikuista valittamista..en itekkään jaksa tätä. oon turha. siis ihan oikeesti turha. Nykyään oon paljon yksin..oikeestaan kokoajan. aina vaan samaa...nukun,treenaan,nukun,makoilen,istun koneella,treenaan....Koitan välttää syömistä..kierrän kaiken ruuan mahdollisimman kaukaa ettei mun tarvis syödä sitä..en halua.. Haluan vaan pois täältä..pois kotoa..pois raahesta..pois maailmasta..en haluu olla osana mitään. Uskon jo itekkin ettei musta oo enään mitään hyötyä.Mihin kukaan mua tarvii? Yksinkertasesti, ei mihinkään.  Äänet mun päässä sanoo  "Hanki elämä!kukaan ei jaksa kuunnella sua..Ryhdistäydy"  "Sun pitää vihata ittees koska et osaa tehdä mitään oikein"  "Älä syö"  "Tee itsemurha, oot turha" ... Joten mitäpä vaihtoehtoja mulle jäis.. Täytyy kai vaan kuunnella tota ääntä mun päässä ja parhaani mukaan totella sitä..tehdä niinku se käskee ja niinku se haluaa..Mut emmä oo mitenkään sairas..En voi huonosti..Mun pitäis vaan ryhdistäytyä.  Joka ainoo sekuntti muhun sattuu enemmän.Vihaan mua.. mun ajatuksia..jokaista asiaa itessäni..mun vartaloa..mun kasvoja..tapaa millä puhun..jopa tapaa millä hengitän..En saa enää ees happea kunnolla..palelen kokoajan..en jaksa liikkua..en jaksa olla..Helvetti antakaa mun jo mennä.  Haluun viiltää itteäni..haluan että veri vuotaa lammikoiksi tohon lattialle..ja että jokaseen osaan mussa sattuu..Ihan jokaseen..Ja sit nukahtaisin ikuiseen uneen..Sillon ehkä voisin hymyillä..Voisin kerranki olla aidosti onnelinen..hetken...En jaksa tätä jokapäivästä tappelua..siis itteni kanssa.. oon ihan kuolemanväsynyt.. Tajusin just että itsemurha on mulle ratkasu..toimiva sellanen..Kenenkään ei tarvis huolehtia musta..Kaikki vois vaan unohtaa mut ja antaa mun mennä.  Ne harvat kaverit joita mulla vielä on niin sanoo että  "sä voit vielä parantua, ryhdistäydy, oon sun tukena"   miksei kukaan oikeesti sit auta mua?Miks kaikki jättää mut yksin ku voin huonosti.. Nykyään mä oikeesti pelkään elää.  Menetin mulle maailman tärkeimmän ihmisen.. ihmisen jonka takia jaksoin tsempata ja uskoo parantumiseen..ihmisen joka jakso kuunnella ja auttaa mua.. tiiättekö sen tuskan ku semmonen ihminen ei haluu enää sua..ei se varmaan jaksanu enää tätä mun tuskaa ja tätä ku valitan kokoajan.. ehkä se ei vaan ymmärtäny että kuinka huonosti oikeesti voin..Ei kukaan ymmärrä.. Kukaan ei tiiä mitä oon kokenu..ja mitä tuskaa tunnen..Voin aidosti sanoo että rakastin sitä poikaa..se teki mut onnelliseksi... Itken ihan kokoajan..ei oo  hetkeekää jollon oisin itkemättä.. haluisin vaan olla sen vieressä..halaa sitä..ja sanoo että voin hyvin..haluisin silittää sen hiuksia ja olla sen lähellä..Mutta ei:s mikään ei enää oo niinku vähäaikaa sitten.. Oon taas yksin..en kestä..en jaksa..oon turha..ei mulla oo syytä elää..kuole huora,kuole..ei kukaan välitä musta..oon arvoton..en enää pysty tähän..ehkä mun pitäis vaan antaa tän mun elämän olla..ja ite mennä..en pärjää tässä julmassa maailmassa..

i don't care anymore

Tää mun elämän alamäki vaa jatkuu ja jatkuu..tuntuu että tää jatkuu loputtomiin..että tää ei lopu koskaan. Millon mä saan kokea sen onnellisuuden tunteen?millon mä saan iloita muiden mukana ja pitää oikeesti hauskaa?millon on mun vuoro parantua ja selvitä tästä kaikesta paskasta..? Ehkä ei ikinä.. mutta mä todellaki ootan sitä hetkeä että tunnen mun sisimmässäki että oisin oikeesti kerranki onnellinen. Välillä musta tuntuu paremmalta.. mut sit taas vähän ajan päästä mieleala laskee huimasti...en jaksa hymyillä...en edes jaksa yrittää saada naamalleni sitä kauheaa tekohymyä jonka ihmiset nykyään näkee mun naamalla jokapäivä.. Esitän että mulla on kaikki hyvin. En haluu huolestuttaa mun läheisiä.. en haluu että ne joutuu kärsimään mun takia..Mun oman hyvän olon eelle laitan aina mun lähimmäisten hyvän olon... Ihan sama vaikka mä joutuisin kärsimään koko loppuelämäni.. kunha mulle läheisillä ihmisillä on kaikki hyvin...Mua ahdistaa ihan kokoajan.. itken usein..tosi usein..koulussa..kotona..kavereiden kans...Se vaan tulee jostain..En voi sille mitään... Mua ei onneksi kiusata enään.. ehkä ne ihmiset on tajunnut että kuin säälittävää se on.. ehkä ne tajus kui paljo muhu sattuu..saan silti tosi paljon..ihan tosi paljon..semmosia vihaisia katseita mun ympäriltä.. niinku kukaan ei oikeesti pitäis musta yhtään...en itekkää enää pidä itestäni.. mua ällöttää ees ajatella itteeni.. oon aivan järkyttävä ihminen.. oon tehny paljon virheitä..siis ihan tosi paljon..ei kai ihmiset muuten mua vihais? oonko epäonnistunu ihmisenä ihan täydellisesti? vastaukseksi sanoisin että,kyllä olen. Miksi muuten mua vihattais näin äärimmäisen paljon? Oon miettiny myös paljon että mikä saa mut vihaamaan itteeni nii paljon? Se tuska mun sisällä.. se viha..se suru..se ahdistus..se pelko...ja se kipu..nää kaikki tunteet vaan pyörii mun mielessä yhtä aikaa.. nää pyörii ympyrää.. En tiedä että mistä ne on mun ajatuksiin tullu. Mutta en saa niitä myöskään pois mun mielestä..vaikeita asioita..näitä mä pohdin joka päivä.. No..tää mun syömishäiriö on pahenemaan päin..siis joo.. mulla on syömishäiriö.. Kuulin siitä ite ihan vasta.. Omasta mielestäni syön paljon..syön liikaa..Pärjäisin varmasti vähemmälläki..En mä tarvii niin paljoo ruokaa.. Mun päässä on joku ääni, joka ei anna mun syödä.. se sanoo "Ei sun tarvi sitä noin paljoa ottaa, olet lihava"  "Et sä tarvi ruokaa"  "Vähennä tota sun syömistä" "Jos syöt,sun treenata KOVAA"  "Jos syöt, sun täytyy rääkätä itseäsi"       Tietenki mä sitten ihan suosiolla jätän syömättä..ei mulla mee ees ruoka alas enää..Oon yhen asian takia tosi onnellinen..En tunne mun nälkää enään kunnolla..Eli mun ei tarvitse syödä jokapäivä.. monesti pärjään sillä, että juon vähän enemmän.. juon vettä.. siinä ei ole kaloreita..En liho paljoa..se saa mut tuntemaan itteni tärkeämmäks..hyödylliseks ja kaikinpuolin hyväks ihmiseks..  No mulla siis oli tänään terkkari aika.join ennen sitä monta lasillista vettä ettei terveydenhoitaja huomaisi runsasta painonputoamista..sillä en halua että hän huolestuu..En mä tarvi paljoo apua.. mun mielestä mulla on kaikki ihan hyvin.. tai no.. ei hyvin.... Mut kai mä pärjään yksin? Jos en jaksa niin todennäköisesti romahdan ihan täysin........  Viiltely on palannut..haavat ovat syvempiä...ne auttaa tuskaan.. Nautin siitä ku nään että mä joudun kärsimään.. se tunne..tuntuu niinku olisin taivaassa..Jotenki sairasta ehkä.. Noh.. mulla oli se psykiatri aikaki tänään.. Sain todella hankalan tehtävän läksyksi.. mun pitää seuraavan viikon ajan kirjottaa _jokapäivä_  itestäni jotain  _positiivista_ .. Se tulee oleen hankalaa.. en tiedä miten pystyn siihen...Asiat eivät saa liittyä mitenkään painoon tai ruokaan.. Eli en saa kirjottaa esimerkiksi että  "en syönyt"  sillä mun mielestähän se on positiivista...No mutta mitä ihmettä mä keksin?  en todennäkösesti mitään.. Musta tuntuu niinku mä kuolisin sisältäpäin...siis mun vaihtoehot käy todellakin vähiin.. en enää tiiä että mitä teen..milloin teen..miksi teen.. Elämäni on kaikilta osin turhaa. Ennen mä nautin ihmisten seurasta.. nykyään mua ahistaa se.. oon usein ihan hiljaa...sen takia mun kavereita katoilee myn ympäriltää.. Ne ei jaksa enää auttaa mua.. ne ei tajua että kuinka huonosti mun asiat todellisuudessa on...ne ei välitä...  MY LIFE IS LIKE HELL