This is my life..

Ääh kirjotan taas näitä mun turhuuksia..Mun elämä on aika ykstoikkusta alamäkee..Pelkkää alamäkee..millon on mun vuoro olla onnellinen?millon mä saan hymyillä aidosti ja sanoo voivani tosi hyvin?Enkö oo ansainnu sitä?Mitä oon tehny väärin? En enää jaksa yhtään tätä elämää!en vaan kestä enää. Luulin olevani tosi vahva ja sanoin itelleni monta kertaa, että  "kyllä sä selviit, oot vahva",  mutta ei..Olin taas kerran väärässä. Mun on turha sanoo yhtään kellekkään että kuinka huonosti voin. ei ketään oikeesti kiinnosta, ei kukaan jaksa tätä mun ikuista valittamista..en itekkään jaksa tätä. oon turha. siis ihan oikeesti turha. Nykyään oon paljon yksin..oikeestaan kokoajan. aina vaan samaa...nukun,treenaan,nukun,makoilen,istun koneella,treenaan....Koitan välttää syömistä..kierrän kaiken ruuan mahdollisimman kaukaa ettei mun tarvis syödä sitä..en halua.. Haluan vaan pois täältä..pois kotoa..pois raahesta..pois maailmasta..en haluu olla osana mitään. Uskon jo itekkin ettei musta oo enään mitään hyötyä.Mihin kukaan mua tarvii? Yksinkertasesti, ei mihinkään.  Äänet mun päässä sanoo  "Hanki elämä!kukaan ei jaksa kuunnella sua..Ryhdistäydy"  "Sun pitää vihata ittees koska et osaa tehdä mitään oikein"  "Älä syö"  "Tee itsemurha, oot turha" ... Joten mitäpä vaihtoehtoja mulle jäis.. Täytyy kai vaan kuunnella tota ääntä mun päässä ja parhaani mukaan totella sitä..tehdä niinku se käskee ja niinku se haluaa..Mut emmä oo mitenkään sairas..En voi huonosti..Mun pitäis vaan ryhdistäytyä.  Joka ainoo sekuntti muhun sattuu enemmän.Vihaan mua.. mun ajatuksia..jokaista asiaa itessäni..mun vartaloa..mun kasvoja..tapaa millä puhun..jopa tapaa millä hengitän..En saa enää ees happea kunnolla..palelen kokoajan..en jaksa liikkua..en jaksa olla..Helvetti antakaa mun jo mennä.  Haluun viiltää itteäni..haluan että veri vuotaa lammikoiksi tohon lattialle..ja että jokaseen osaan mussa sattuu..Ihan jokaseen..Ja sit nukahtaisin ikuiseen uneen..Sillon ehkä voisin hymyillä..Voisin kerranki olla aidosti onnelinen..hetken...En jaksa tätä jokapäivästä tappelua..siis itteni kanssa.. oon ihan kuolemanväsynyt.. Tajusin just että itsemurha on mulle ratkasu..toimiva sellanen..Kenenkään ei tarvis huolehtia musta..Kaikki vois vaan unohtaa mut ja antaa mun mennä.  Ne harvat kaverit joita mulla vielä on niin sanoo että  "sä voit vielä parantua, ryhdistäydy, oon sun tukena"   miksei kukaan oikeesti sit auta mua?Miks kaikki jättää mut yksin ku voin huonosti.. Nykyään mä oikeesti pelkään elää.  Menetin mulle maailman tärkeimmän ihmisen.. ihmisen jonka takia jaksoin tsempata ja uskoo parantumiseen..ihmisen joka jakso kuunnella ja auttaa mua.. tiiättekö sen tuskan ku semmonen ihminen ei haluu enää sua..ei se varmaan jaksanu enää tätä mun tuskaa ja tätä ku valitan kokoajan.. ehkä se ei vaan ymmärtäny että kuinka huonosti oikeesti voin..Ei kukaan ymmärrä.. Kukaan ei tiiä mitä oon kokenu..ja mitä tuskaa tunnen..Voin aidosti sanoo että rakastin sitä poikaa..se teki mut onnelliseksi... Itken ihan kokoajan..ei oo  hetkeekää jollon oisin itkemättä.. haluisin vaan olla sen vieressä..halaa sitä..ja sanoo että voin hyvin..haluisin silittää sen hiuksia ja olla sen lähellä..Mutta ei:s mikään ei enää oo niinku vähäaikaa sitten.. Oon taas yksin..en kestä..en jaksa..oon turha..ei mulla oo syytä elää..kuole huora,kuole..ei kukaan välitä musta..oon arvoton..en enää pysty tähän..ehkä mun pitäis vaan antaa tän mun elämän olla..ja ite mennä..en pärjää tässä julmassa maailmassa..